Loppuvuodesta 2024 julkaistut ravitsemussuositukset ovat herättäneet vilkasta keskustelua niin
puolesta kuin vastaankin. Ilmastovaikutusten korostaminen on aivan perusteltua, mutta suositusten
painopiste kaipaa tarkennusta.
Suositukset kannustavat kasvispainotteisuuteen ja punaisen lihan vähentämiseen. Tavoite on
sinänsä hyvä, mutta käytännössä se ohjaa kohti tuontiruokaa, kuten ulkomaisia palkokasveja.
Suomessa valkuaiskasvien, kuten härkäpavun ja herneen viljely on kasvanut ja kehittyy, silti tällä
hetkellä kattaen vain murto-osan tarpeesta. Tilastokeskuksen mukaan valkuaisomavaraisuutemme
on alle 20 %. Sillä ei kovin pitkälle pötkitä.
Suositukset heikentävät kotimaista ruokaturvaa, kun ne ohjaavat julkisia ruokapalveluita
suosimaan proteiinilähteitä, joita ei voida tuottaa riittävästi kotimaassa. Kotimainen ruuantuotanto
on kiistatta omavaraisuuden ja huoltovarmuuden perusta, ja sen merkitys jokapäiväisessä
elämässämme on suuri ja korostuu erityisesti kriisitilanteissa.
Viljelijät ja maidontuottajat ymmärtävät, että kestävä ruokajärjestelmä rakentuu sen varaan, mitä
Suomessa voidaan tuottaa. Tämän periaatteen tukeminen on olennaista niin kansallisen
ruokaturvan kuin maatalouden elinvoimaisuuden kannalta.
Kriisiaikoina tuontiin nojaava järjestelmä on hauras. Tämän ovat osoittaneet niin pandemia kuin
logistiikkakriisitkin. Ruotsi tarjoaa esimerkin paremmasta tasapainosta: siellä
ravitsemussuositukset tukevat kotimaista tuotantoa ja huoltovarmuutta. Lihan ja maitotuotteiden
roolia ei ole väheksytty ilmaston nimissä, vaan niiden kotimaisuutta pidetään strategisena
vahvuutena.
Suomessa omavaraisuusaste on korkea maidossa (100 %) ja viljoissa (80–90 %), mutta
suositukset eivät hyödynnä tätä etua. Tuontipainotteiset linjaukset uhkaavat nakertaa viljelijöiden ja
maidontuottajien asemaa. Kotimaiset raaka-aineet, liha, maito ja kasvikset ovat vastuullisia
valintoja. Lähiruoka vähentää kuljetuspäästöjä ja tukee paikallista elinkeinoa. Vaikka Suomen
ilmasto rajoittaa ympärivuotista viljelyä, suositusten tulisi keskittyä niihin asioihin missä olemme
vahvoilla.
Maitotuotteet ja liha ovat ravitsemuksellisesti arvokkaita ja huoltovarmuuden kannalta
korvaamattomia. Niiden alasajo ilmaston varjolla vaarantaa sekä viljelijöiden toimeentulon että
kansallisen varautumisen. Ravitsemussuositusten ei pidä toimia pelkkänä ilmastopolitiikan
jatkeena. Niiden on palveltava terveyttä, huoltovarmuutta ja kotimaista tuotantoa tasapainoisesti.
Viljelijät ja maidontuottajat kantavat vastuunsa suomalaisen ruuan eteen ja siihen tarvitaan
suositukset, jotka tukevat kotimaista työtä sitä horjuttamatta.
