Tässä juhlapuheeni Lohtajan Seurakunnan viime vuoden itsenäisyyspäivänjuhlasta. Jonka haluan vielä julkaista.
Arvoisat juhlavieraat.
Tänään vietetään Suomen 104-vuotis itsenäisyyspäivää. Noihin vuosiin mahtuu paljon erilaisia tapahtumia, iloa, surua ja työtä. Työn merkityksen nostan yhdeksi niistä tärkeistä arvoista joilla vähän yli 100 vuotiasta Suomea on rakennettu, ja tullaan rakentamaan edelleen.
Koti, uskonto ja isänmaa. Siinä monen poliitikon ja puolueenkin usein toistamat arvot, ja ne arvot ovat kyllä puolustamisen arvoisia.
Koti
Jokaisella meillä on vahva side kotiin. Ulkosuomalaisetkin puhuvat koti-ikävästä kun he haluavat ilmaista kaipuun tunnetta tänne Suomeen. Kodin merkityksen tärkeyttä kaikille alleviivaa myös se, että koti on jokaiselle se paikka maailmasta johon haluaa vielä mennä, kun oma aika täällä maanpäällä käy kohti viimeistä loppua. Kun yksi läheisistäni aloitti oman kodin rakentamisen ja poti vähän tuskaa siitä mitä näin mittava projekti toisi tullessaan. Velat ja muut vastuut huolettivat. Häntä onneksi lohdutti tuttu kirvesmies tältä omalta kylältä sanoen: ”Mitä sää noita mietit. Pitäähän kaikilla koti olla, sehän on tärkein paikka maailmassa”. Noihin sanoihin on helppo yhtyä. Ja talo rakentui.
Kotiin kuuluu myös perhe, joka nousee sieltä tärkeimmäksi. Myös kotiseutu on meille arvokas ja sen haluaa olevan turvallinen ja kehittyvä paikka asua ja elää.
Uskonto
Tähän haluan lainata arvostamani historioitsijan Teemu Keskisarjan ajatuksia kristinuskosta. Kristinusko on parasta mitä tälle maalle on tapahtunut. ”Sen varaan on rakentunut kulttuuri, koulutus, demokratia ja tasa-arvo”. On surullista, että kouluista ja yleensä yhteiskunnastamme ollaan poistamassa uskoa Jumalaan, sitä, mikä monelle hädässä ja ahdistuksessa olisi ainoa ja paras turva. Pidän tärkeänä, että keväällä kun koulut loppuvat kuultaisiin jatkossakin suvivirsi, sekä jouluna koulujen joulunäytelmissä jouluevankeliumin esittäminen. Näistä arvoista tulee yhdessä kantaa huolta.
Kristinusko on suuri osa suomalaisuutta, toivottavasti emme kansakunta koskaan hylkää sitä. Se on niin merkittävä osa suomalaista identiteettiä ja kulttuuria.
Saksassa on hyvä sananlasku sille, kun halutaan keskustelussa sanoa että jokin asia menee nyt liian pitkälle. ”Viedäänkö kirkkokin kylästä?” Hyvä sanonta, ja sopisi myös tänne nykykeskusteluun, sillä välillä tuntuu, että jos annettaisiin vain periksi niin se saattaisi jopa jostain kaupungista lähteä?
Isänmaa
Jos minulta kysyttäisiin linnanjuhlissa: ”Janne, mitä itsenäisyys sinulle merkitsee?”, vastaisin, että se merkitsee minulle kaikkea sitä, mikä minulle on tärkeää ja pyhää. Se merkitsee ylpeyttä siitä, että olemme kansakuntana rakentaneet kaiken tämän hyvinvoinnin käsittämättömän lyhyessä ajassa. Olemme maksaneet satoja vuosia veromme milloin Tukholmaan milloin Pietariin. Vain 104 vuotta olemme saaneet sijoittaa itseemme ja siinä ajassa luoneet maailman parhaan valtion maapallon pohjoiseen kolkkaan, jossa olosuhteet on pikkusen haastavammat kuin meidän eteläpuoleisessa Euroopassa.
Sitä tämä kaikki on. Kun sinulla on suomessa hyvä asua ja elää, on se myös puolustamisen arvoinen. Olen saanut kuulua Keski-Pohjanmaan maakuntakomppaniaan, jossa tämän maakunnan miehet ja naiset harjoittelevat pahan päivän varalle. Nämä ihmiset kouluttautuvat vapaaehtoisissa harjoituksissa ympäri Suomea. Ja uhraavat siihen paljon vapaa-aikaansa. Kaikkia yhdistää tämä sama teema kotiseudun puolustaminen.
Sain Ruotsista muutamia vuosia sitten kirjoja, jotka olivat lähtöisen edesmenneen sotaveteraani Aarre Jukkolan kotoa. Siinä oli muutama sota-aiheinen kirja ja toinen niistä JR29 vaiheista. Luettuani sitä huomasin sieltä kirjan välistä pienen lappusen, joka oli kirjoitettu vanhalle paperille myöskin vanhahtavalla käsialalla. Siinä on yksi raamatun jae. Joosua 1:5 ja tekstistä poimittu kohta ” minä en jätä sinua enkä hylkää sinua”. Sopii tähänkin päivään, ja voin kuvitella tuon jakeen merkitystä Suomen sotavuosina rintamalla.
Näillä sanoilla toivotan kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ??
Janne Jukkola