Suomi elää tänään sen laskun kanssa, jota vuosikymmeniä on vältelty. Pitkä velkaantuminen on vakava asia ja näkyy ihmisten arjessa, juuri siellä missä ei pitäisi: lähipalveluissa. Kun menoja on pitkään lisätty ilman uudistuksia, lopputuloksena on, että tärkeät palvelut eivät enää ole itsestäänselvyyksiä.
Nykyinen hallitus on valinnut linjan, joka ei kerää halpoja aplodeja, mutta kantaa. Taloutta tasapainotetaan, koska vaihtoehto olisi luopuminen niistä palveluista, joita kaikkein heikoimmat tarvitsevat eniten. Säästöt ovat turvaverkon peruskunnossapitoa. Velkarahalla ei voi loputtomiin tukea järjestelmää, joka vuotaa edelleen merkittävistä kohdista.
On kuitenkin selvää, ettei Suomi nouse pelkillä leikkauksilla. Tarvitsemme työnteon kunnianpalautuksen ja varmuuden siitä, että työn tekeminen ja vastaanottaminen kannattaa ja tuntuu suoraan ihmisten taloudessa.
Siksi historiallisen suuri ansiotuloverouudistus on merkittävä askel. Työn verotus kevenee yli 1,1 miljardilla eurolla jo ensi vuonna ja koko hallituskaudella 1,6 miljardilla. Yli miljardi euroa kohdistuu pieni- ja keskituloisiin, ja heidän verotuksensa kevenee noin 625 miljoonalla eurolla.
Keskituloisen ostovoima kasvaa lähes 800 euroa vuosien 2025 ja 2026 välillä. Maassa, jossa veroprogressio on ollut maailman jyrkimpiä, tämä on merkittävä muutos. Kun ylimpää marginaaliveroa lasketaan 59 prosentista 52:een, kyse ei ole käden ojennuksesta vaan välttämättömästä korjauksesta, jotta työ ja investoinnit pysyvät Suomessa. Ja tosiasia on tämä: yli 50 000 euroa vuodessa tienaavat maksavat edelleen yli 60 prosenttia tuloveroista.
Perheille uudistus tuo myös suoraa hyötyä. Työtulovähennyksen lapsikorotus yli tuplataan 105 euroon per lapsi. Kahden keskituloisen vanhemman ja kahden lapsen perhe saa veronkevennyksistä yli 1 000 euroa vuodessa. Tämä on konkreettista ja tärkeää perhepolitiikkaa oikeaan suuntaan.
Kaikki kevennykset rahoitetaan vastuullisesti veropohjaa tiivistämällä, ei velalla. Samalla avainhenkilöveron lasku 32 prosentista 25:een tekee Suomesta kilpailukykyisemmän osaajille ja yrityksille. Tästäkin hyötyy koko maa.
Suomen tie ulos velkakierteestä ei ole mysteeri. Se kulkee työnteon vahvistamisen, vastuullisen taloudenpidon ja kasvua tukevien uudistusten kautta. Näillä teoilla varmistamme, ettei meille tärkeitä palveluita tarvitse purkaa uudelleen vuoden välein.
Työn ja vastuun kautta rakennamme Suomen, joka pystyy huolehtimaan myös heikoimmistaan ja joka ei enää elä yli varojensa tulevien sukupolvien kustannuksella.
Lopulta kaikki palautuukin yhteen keskeisimpään kysymykseen: millaisen maan haluamme jättää seuraaville sukupolville. On reilumpaa tehdä vaikeat ratkaisut nyt kuin lykätä ne heidän maksettavakseen.
Valoa on tunnelin päässä ja talous näyttää virkistyvän. Suomi nousee tästä, kun parannamme Suomen kilpailukykyä ja pidämme kiinni työn arvostamisesta sekä teemme päätökset, jotka kantavat pidemmälle kuin seuraava budjettivuosi.